Olen lukenut kirjoja kuten "12 000 syytä olla onnellinen" ja "The book of (even more) awesome" - sekä tehnyt listoja ihanista asioista itse. Olen lukenut kirjoja, kirjoittanut ylös. Olen aloittanut urheilemaan 4-5 kertaa viikossa. Olen keskittynyt hiljaisiin, paikalla oleviin hetkiin. Olen sanonut tuntemattomille kehuja hetken impulssista. Luulin tämän kaiken tapahtuneen omasta tahdostani - vain ja ainoastaan sen vuoksi, etten ole lukenut hetkeen Raamattua, rukoillut tai käynyt kirkossa.
Luulin tämän kaiken tapahtuneen sen vuoksi, että olisin irtautunut Jumalasta ja saanut otteen tämän maailman onnesta. Seuraavan videon katsottuani huomasin, ettei näin ole käynyt maailma vuoksi tai oman tahtoni seurauksena, vaan Jumalan tahdosta. On hassua huomata, miten Jumala toimii vaikka itse kuinka taistelisi vastaan.
Jumala, Sinulta käteni sain. Koko sieluni Sinua kiittää. Minun käteni ovat kanava vain. Mitä tahdot, se tee, se riittää.
isä on paras.
VastaaPoistaSamojen teemojen kanssa on täälläkin pyöritty. Sanoitit minunkin ajatukseni. Siitä suuri kiitos! - S
VastaaPoistaAmen.
VastaaPoistamä olen ajatellut niin, että jumala on kaikki toi onni mitä maailmassa on :) kaikki se hyvä mitä on ympärillä, mikä saa just sanomaan jotain hyvää muille ihmisille, kaikki hyvät tunteet.
VastaaPoistaLove is God. <3
VastaaPoistaihminen on hyvä jumalan luomus, kun jumalan tahto kulkee mukana tekemisissä ja omassa tunnossa ilman, että sitä aina sen kummemmin ajattelee. ja hyvä niin, jää aikaa sille itse tekemiselle ja elämiselle :)
VastaaPoistaTulipa hymyilevä olo jo pelkästä lyhyestä päivityksestäsi. :) Olen samaa mieltä, Jumala ohjailee meitä vaikka välillä emme sitä itse tajuaisikaan. Asuin kuusi kuukautta perheessä, jossa en tuntenut itseäni kotoisaksi, vaan olin stressaantunut ja hermostunut sekä sairastelin paljon. En silloin tajunnut sen johtuvan paikasta jossa asuin, vaan väitin sitkeästi viihtyväni mainiosti ja annoin huonojen hetkien ja ilkeiden kommenttien mennä ohi niistä välittämättä. Totta kai ne siltikin vaikuttivat. Minkäänlaisia suurempia voimia ei tullut sinä aikana mietittyä, ajattelin koko ajan vain että koska olen itse päättänyt lähteä niin itsekseni minun täytyy pärjätäkin. Kaikki meni kuitenkin toisin, ja nyt olen asunut puolitoista kuukautta uudessa huomattavasti paremmassa perheessä toisessa maassa. Perheen äidin mielestä Jumalalla oli suunnitelmansa, ja olen nyt sen mukaisesti juuri tällä hetkellä oikeassa paikassa. Olen samaa mieltä, sillä pitkästä aikaa oloni on täysin levollinen. Ja voin keskittyä täysin rinnoin myös siihen maalliseen onneen. :)
VastaaPoista