My life is built from spontaneous moments, and strictly planned days. I'm a 20-something growing soul that can't make up her mind.
Contact: anna.aarela@gmail.com
Jos uskaltaisin ottaa asiakseni ja elämäni tavoitteeksi pitää häissä puheita, puhuisin ehkä jotenkin näin - itkien samalla raivoisasti, tietenkin.
Tutustuin Milkaan opiskelujemme ensimmäisellä vuodella, ensimmäisellä viikolla, ensimmäisenä päivänä. Milka luuli minua kaksoissiskokseni, mutta hyvin minäkin olen näyttänyt kelpaavan alkujärkytyksen jälkeen. Pian aloin käyttämään usein lausetta: "Joo no eniten mä hengailen yhen Milkan kanssa, joka on itseasiassa varmaan mun paras kaveri koulusta." Johon vastaus oli useimmiten aina: "Ai Milka! Milka on ihana!" tai "Ai sä oot SEN Milkan kanssa samalla luokalla!" Siinä vaiheessa aloin viimeistään miettimään, että kuka tää tyyppi oikein on, jolla on aina pulpetilla kosteusrasvapurkki ja joka kulkee puhelimessani nimellä Viljami.
Viljami, tai siis Milka, on ihana. Milka oli se, kenen luokse juoksin kiljuen "ARVAA MITÄ ON TAPAHTUNUT" tai johon nojauduin itkien huonoa päivää. Milkan kanssa istuin HSL:n toimistossa jonottamassa matkakortteja ja opettelemassa värien viittomia. Jääkaapissani on vieläkin Milkan sinne viime syksynä tuoma marmeladi. Milka oli vakioparini aivan kaikessa ja aina se, kenen viereen istuin luokassa. Ja aina se, joka tekstaili Danielille joka ikinen tunti. Kunnes Milka toi Danielin hyväksymiskäynnille ruokalaamme. Hyväksytty.
Milkalla on maailman kaunein sukunimi, minkä johdosta sukunimen vaihdos tuli kaveripiirillemme erittäin suurena shokkina ja järkytyksenä. Mutta kun näin Milkan ja Danielin yhdessä alttarilla, en välittänyt enää tippaakaan sukunimestä. Heidän onnensa oli niin selkeää ja puhdasta, ja olen onnellinen, että Milka piti päänsä meidän kriiseilyjen ja huolien keskellä. Toivon sydänjuuriani myöten Milkalle ja Danielille maailman parhaita asioita, maailman suurinta siunausta - ja tietenkin runsaita ruokavaroja aina kun tulen vierailulle!
Tuntuu kamalalta aloittaa toinen opiskeluvuosi ilman Milkaa, mutta toisaalta - Milka kuuluu sinne missä nyt on. Outoa nähdä, miten palat vain loksahtavat paikoilleen. Nyt minusta tulee se, joka tekstaa joka tunti pöydän alla - Milkalle.
Teillä on maailman kallein onni, ja sen näkeminen on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Onnea!
18.8.2012 The wedding of my friends Milka & Daniel.
Jommissa kummissa häissä joku minua ystävällisesti tökkäili hiljaiselostani. Ajattelin valaista teille hieman syitä tähän ja luoda valoa tulevaisuuteen, sillä paljon on tulossa! Miesmallikuvien lisäksi voitte jäädä innolla odottamaan kahden rakkaan ystäväni hääkuvia. Tai siis neljän ystäväni? Tai siis! Kaksien häiden kuvien!
Olen näiden häiden kautta löytänyt uuden tavan kuvata häitä, mikä sopii minulle mitä parhaiten. En enää yritä tallentaa aivan kaikkea ja pysyä valmiustilassa yli kahdeksaa tuntia putkeen. Tämän sijasta aion keskittyä vain ja ainoastaan hääpariin, seurata heitä kuin hai laivaa kirkossa, juhlapaikalla ja erityisesti potrettikuvia otettaessa. Näin pysyn hengissä ja pystyn keskittymään niihin kuviin, joilla oikeasti on väliä.
Häistä ja näistä ihanista tytöistä myöhemmin varsinaisten kuvien yhteydessä! Vetäydyn nyt ihaniin sadepäiviin viimeiseen lomaviikkooni, naputtamaan Photoshoppia..
Milka
Riina
Lately I've been busy with weddings since two of my most dearest friends got married (luckily on separate weekends!). So be sure to be expecting some love-filled photos of their weddings + some male model -photos, too... ;)
Remember to take this making of -film of A Love Letter to Life as serious as possible, okay? I love that Triinu is all dressed up and I'm in an Adidas-jacket with no make-up, haha! And yes, it's me constantly laughing on the backround.. ;) And cracking at my own jokes, of course. (vimeo didn't allow me to post this video just yet so youtube it is! i'm being pulled into two different directions! what do you think, vimeo or youtube?)